Misery Is My Middlename

	Kutsumanimi	Minni
	Rotu, sukupuoli	Hollanninpuoliverinen, tamma
	Säkäkorkeus, väri	168 cm, mustanruunikko Ee Aa
	Syntynyt	08.07.2021 Tällä hetkellä 6-vuotias
	Kasvattaja	Anna Sare VRL-10480
	Omistaja	Sofia Kultasaari VRL-11911
	Rekisterinumero	VH21-012-0213 + #PKK4438
	Koulutustaso	Helppo A, 120 cm, CIC1, koulutus kesken

Vahinko-ostos on terminä aivan kammottavan julma, joten pyrin kaikin keinoin välttämään sen käyttämistä, kun ihmiset kysyvät, miten Minni päätyi minulle. Olin silloin juuri ostanut itselleni orivarsan, eikä tarkoitus ollut missään nimessä hankkia toista projektinuorukaista talliin. Päinvastoin suunnitelmissa oli käyttää ihan sievoinen summa rahaa, jotta saisin itselleni valmiin kilpahevosen vähintään neljän tähden kilpailuihin. Mielellään sen olisi myös suonut olevan ori, jotta olisin saanut siitä samalla jalostushevosen. Ja ovathan nyt orit muutenkin parempia kaikessa. Tai niin ainakin olin oppinut vuosien aikana ajattelemaan.

Minnin kuva päätyi näytölleni periaatteessa ihan vahingossa. Huomasin Facebookissa tuttuni jakaneen oman kaverinsa hevosenostoilmoituksen ja päädyin selailemaan sitä lounastauolla - ehkä toivoen, että sieltä löytyisi jotain minullekin. Kommenttiosioon oli tarjottu vaikka minkälaista hevosta, mutta kaikki olivat tavalla tai toisella vääränlaisia. Niin oli myös 1-vuotias, melkein täysiverisestä menevä puoliveritamma, jota Anna Sare kaupitteli. Misery Is My Middlename oli kuitenkin mielestäni hurjan ihastuttava nimi, joten päädyin tarkastelemaan sen sukua hieman lähemmin. Tämän jälkeen olikin aivan liian myöhäistä perääntyä, sillä olin kaikin tavoin myyty ja syvällä sisimmässäni tiesin, että tästä varsasta tulisi aivan ehdottomasti esteratojen tähti.

Se kaverin tuttu ei sitten onneksi kiinnostunut Minnistä, joten menin tunkemaan itseni väliin. Niin siinä sitten kävi, että talliin saapui toinen projektinuori kesän lopuilla, enkä saanut itselleni koskaan sitä valmista kilpahevosta. Itse tekemällä saa kuitenkin parhaan, eikö vain?

Sukuselvitys

i. Misery Business xx, 165 cm, prt, FI VIP MVA Fn, KTK-II	ii. Amigo xx, 165 cm, prn, US	iii. Another World xx, 168 cm, rn, US
		iie. Señora Martinez xx, 160 cm, prt, ES
	ie. Crushcrushcrush xx, 164 cm, prt, GB Fn, EV-I, XLA-II	iei. Jaguer xx, 168 cm, m, GB
		iee. Burn It xx, 163 cm, prt, GB
e. Euphoric Tranquility IWB kwpn, 172 cm, mrn, FI PP MVA	ei. Tranquille K kwpn, 178 cm, rnkm, NL VIP MVA Fn, KTK-II, ERJ-II	eii. Rocket K kwpn, 178 cm, m, NL
		eie. Lumoline kwpn, 173 cm, rtkm, NL
	ee. Euphorphantasm xx, 164 cm, mrn, GB	eei. Euphoria Exists xx, 169 cm, m, GB
		eee. Phantom For Fun xx, 161 cm, rn, GB

Syntynyt	Varsa	Isä
27.09.2022, Suomi	fwb-t. Sadness Is My Superpower	Scamander HAH

Kilpailukalenteri

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, 1. huhtikuuta 2022, kirjoittanut Sofia Kultasaari

Rakas pieni Minni ei ollut enää niin kovin pieni, kun alkutalvesta neljävuotiaaksi kääntynyt tamma uhkaavasti jatkoi kasvuaan kohti 170 sentin rajaa. Ruunikko oli koko kevään saanut harjoitella isojen tyttöjen juttuja, suurimpana niistä ehkä asteittainen tallielämään totuttelu. Pihatossa lauman kanssa rauhassa kasvanut nuorukainen oli toki käynyt karsinassa monen monta kertaa aiemmin, mutta yöksi sinne jääminen oli jokseenkin uutta ja ihmeellistä. Pidempi oleilu yksiössä meinasi neitiä ärsyttää, minkä takia Minni yrittikin nikkaroida tiensä vapauteen ovea eri tavoilla kolkuttelemalla, mutta lopulta tamma ymmärsi, että tallissa on mukava ottaa nokoset ja ruokatarjoilu pelaa ihan yhtä lailla kuin ulkona. Tuntui vauhtihirmu tosin olevan onnellinen, kun pääsi aamulla takaisin pihattoon, ainakin pukkilaukasta päätellen. Kesän Minni saa vielä elää laitumella, etenkin jos salaisen hullun suunnitelmani sen varsottamisesta toteutan, mutta todellinen kilpahevosen elämä ja pysyvä muutto talliin odottaa loppuvuodesta kuitenkin, joten on syytä olla harjoitusten kanssa ajoissa.

Näin muuten Minni on kasvanut kohti sitä kilpahevosen elämää kuin itsestään. Sille ei ollut ihan kauheasti tarvinnut mitään opettaa, ja teinihevoseksi tamma on yllättävänkin lauhkea. Menohalua sillä riittää eikä mikään tunnut pelottavan. Traileriin Minni astelee vaikka vapaana, ja ilman suurempaa draamaa sain sen kylkeen myös vauhtiraidan klipattua ennen ensimmäisiä kilpailujamme. Ensimmäiseen kunnolliseen ulkopaikkakunnalla esiintymiseen oli hyvin valmistauduttu, joten ihan pokkana valitsin kohteeksi Aihojoki Spring Festivalin. Mitä sitä nyt syyttä suotta etsimään mitään pieniä harjoituskilpailuja, kun Minni oli aina toiminut ratsastaessa kuin unelma?

Noh, Minni toteutti kilpailuissa lopulta niiden ajankohtaan sopivaa aprillipäivän teemaa. Starttasimme sen kanssa yhden helpon koululuokan, jossa ei tosiaan pitänyt olla mitään ihmeellistä. Eikä sinänsä ollutkaan. Minniä eivät kilpailupaikan vilinä, kukka-asetelmat tai tuomaritornit ihmetyttäneet lainkaan. Se liikkui verryttelyssä asiallisesti ja lähti radalle tyytyväisenä, ehkä vain himpun verran turhan kiireisenä. Minnillä oli selvästi virtaa, eikä rauhallinen eteneminen tuntunut sitä ilahduttavan. Rata sujui kauniisti ja tasapainoisesti ensimmäiseen laukannostoon asti. Silloin hölmöläisratsuni ilmeisesti päätti, että tämä tylsä sipsuttelu loppuu tähän. Minni hyppäsi oikein sulavasti ja kepeästi ulos kouluradalta otettuaan pienen iloisen laukkaspurtin, ja sääntöjen puitteissa suorituksemme tietenkin hylättiin. Tuomari oli onneksi ymmärtäväinen ja antoi minun suorittaa laukkatehtävän uudelleen, jottei teinitammalleni jäänyt mielikuvaa, että näin tämä kuuluu hoitaa. Olisi meinaan ihan kiva, että kenttähevonen saisi hyväksyttyjä tuloksia koulukokeista... Noh, se jää nähtäväksi tulevaisuudessa. Alku ei ollut lupaavin mahdollinen, mutta jäipähän mieleen.

Päiväkirjamerkintä, 13. toukokuuta 2022, kirjoittanut Sofia Kultasaari

Olin jo keväällä saanut päähäni hieman hullun ajatuksen siitä, että voisin laittaa Minnin ensimmäistä kertaa tiineeksi jo nyt, tamman ollessa vasta 4-vuotias. Joskus aikanaan olin ajatellut, että ensin kilpaillaan kaikki mahdolliset nuorten kilpailut läpi, ja sitten vasta lähdettäisiin varsahommiin. Nyt minulla kuitenkin oli kaksi samanikäistä ratsutettavana samanaikaisesti, Minnin lisäksi oma täysiveriorini Redi, ja rehellisyyden nimissä myönnettäköön, ettei jaksamiseni ja aikani meinannut riittää. Redi oli luonteeltaan sellainen chilipippurimylly, että sen kanssa riitti tekemistä useamman hevosen edestä, ja pitihän tässä kaiken ohessa käydä myös töissä sairaalalla ja hoitaa yrityshommia. Ei välttämättä olisi yhtään huonompi ajatus laittaa Minniä tiineeksi nyt, kun sisäänratsastus oli onnistuneesti ohitse. Tamma saisi rauhassa vielä kasvaa, ja voisin keskittyä Redin kanssa kilpailemiseen ja treenaamiseen. Minnin kanssa voisin aloittaa kunnollisen kilpailemisen myös vuotta myöhemmin.

Väläyttelin ideaa muillekin tallilaisille, ja kaikki olivat sitä mieltä, että ehdottomasti järkevää lähteä vähän porrastamaan näiden nuorten kanssa tekemistä. Olihan meillä kaikilla toki varsakuumekin huipussaan, kun kaksi suomenhevosvarsaa oli juuri tuloillaan. Viimeisen sinetin tälle suunnitelmalle sain silloin, kun Rosa ehdotti omaa kirjavaa fwb-oriaan Manua isäksi. En ollut ajatellut orin tulevan vielä toviin jalostuskäyttöön, mutta Rosa kertoi muuttaneensa mieltään ja aikovansa tarjota oria jalostukseen jo tulevana syksynä. Siitä se varsahomma sitten lähtikin rullaamaan oikein tosissaan. Minni vietiin jo seuraavalla viikolla ultrattavaksi Aution klinikalle, jotta saatiin vähän tarkempaa tietoa sen kiimatilanteesta. Kiimaa ei ollut hyvään toviin ollut, joten kyllä sen tähän kesälle pitäisi osua. Nyt vain odotellaan sitten kiimaa, ja mikäli kaikki menee hyvin, jännitetään lopulta enää sitä, tuleeko varsasta isänsä tavoin kirjava!

Päiväkirjamerkintä, 27. syyskuuta 2022, kirjoittanut Sofia Kultasaari

Olin nähnyt elämäni aikana montakin tiinettä tammaa, ja jotenkin minulle oli jäänyt pysyvästi sellainen mielikuva, että äitihevoset ovat tyyneyden tyyssijoja. Vaan ei meidän Minni ainakaan ollut. Yritin kävelyttää ja juoksuttaa tammaa tiineyden viime kuukausina niin paljon kuin suinkin mahdollista, mutta aina vain yleensä ihan rauhallisella Minnillä riitti virtaa touhottaa menemään mitä ihmeellisimpiä temppuja. Pitkäaikainen kevyt käyttö ei selvästi sopinut tammalleni. Tarhassa piti aina vetää pirunmoista rallia pitkin aitalankkuja, ja kaikki ostamani virikelelut oli tuhottu ennätysajassa. Lisäksi tamma retuutti minua pitkin merenrantaa, kun en antanut sen laukata narun päässä.

Ei lopulta siis tullut yllätyksenä, että myös Minnin varsa tupsahti maailmaan lopulta sellaisella vauhdilla, ettei siinä ehtinyt kissaa sanoa. Kaiken lisäksi Minni päätti varsoa mitään ilmoittamatta keskellä kirkasta päivää, kaikkien ollessa töissä. Sain aamutallin tekijältä puhelun ollessani sairaalalla. "Täällä tää Minnin varsa nyt olis. Tamma. Molemmilla kaikki enemmän kuin hyvin. Ja on muuten kirjava, koska sehän sinua kiinnostaa eniten."

Tietenkin kiinnosti eniten, että varsa ja emä olivat molemmat hyvinvoivia, mutta valehtelisin jos väittäisin, etteikö kirjavuus kiinnostanut myös. Sain kasan kuvia ja videoita puhelimeeni, enkä loppupäivänä pystynyt oikein kunnolla keskittymään työntekoon. Mikä on sinänsä huolestuttavaa lääkäriltä. Onneksi päivän potilaat olivat lähtökohtaisesti verrattain hyvävointisia. Kuvista zoomailin, että tummasävyisellä varsalla oli yksi valkoinen raita niskan seudulla ja erehdyttävästi supermiehen tunnusta muistuttava läikkä oikeassa kyljessä. Kukaan muu ei tätä s-kirjainta saanut logosta mitenkään mieleensä, mutta minä en super-logoa kerran nähtyäni päässyt mielikuvasta enää eroon. Niinpä olin päättänyt tammavarsan nimen Minnin virallisen nimen teemaa jatkaen jo ennen, kuin ehdin töistä ajaa kotiin. Misery Is My Middlenamen tytär on tietenkin Sadness Is My Superpower.

MISERY IS MY MIDDLENAME ON VIRTUAALIHEVONEN