Kultasaari Cup 2023 - KRJ tuotoskilpailu 26.8.

Tervetuloa kilpailemaan vuoden 2023 Kultasaari Cupin yhteydessä järjestettävään Kouluratsastusjaoksen alaiseen tuotoskilpailuun 26. elokuuta 2023. Kilpailut alkavat aamulla klo 9:00. Tähän kilpailuun osallistumalla voit ansaita lisäarpoja Kultasaari Cupin kouluratsastusluokkiin. Tuotoskilpailuun saa kuitenkin osallistua, vaikkei osallistuisi erikseen jaoksettomaan Kultasaari Cupiin! Tehtävänannot käsittelevät kyseistä kilpailua, mutta niistä voi erinomaisesti kirjoittaa tai taiteilla myös ilman, että osallistuu todellisuudessa cup-kilpailuun. Tarkempaa tietoa Kultasaari Cupista, sen rajoituksista ja lisäarvoista voit lukea täältä. Luethan ohjesivun huolella ennen osallistumista! Löydät samalta sivulta myös kutsut ja ohjeet muihin Cupin yhteydessä järjestettäviin kilpailuihin.

Kilpailualue sijaitsee Täktomintien varressa noin kahdeksan kilometrin päässä Hangon keskustasta. Parkkialue löytyy yleisimmistä karttapalveluista osoitteella Kultasaarentie 14. Kilpailut ja verryttely järjestetään ulkona hiekkapohjaisella kentällä. Verryttely tapahtuu pikkukentällä, kilpailut itsessään ratsastetaan areenakentällä. Maneesi on varattu käsihevosille. Lisäksi karttaan merkityllä hiekkarannalla saa kävellä hevosten kanssa. Kilpailukanslia löytyy tallirakennuksen vintiltä, jonne pääsee sairastarhojen viereltä nousevaa ramppia pitkin. Lähtömaksu on 30 v€/ratsukko/luokka. Kultasaaren majatalon ravintola palvelee koko viikonlopun.

Kilpailuiden päätuomarina toimii GP-tason kouluratsastaja Karina Kultasaari (VRL-11911) ja tulokset ratkeavat tuotosten perusteella. Jokainen osallistuja saa tuotoksestaan myös sanallisen kommentin. Kilpailuiden vastuuhenkilö on Sonja (VRL-11911, sonjavirtuaali@gmail.com).

Viimeinen ilmoittautumispäivä on perjantaina 25. elokuuta 2023.

Rajoitukset

- Kilpailut ovat avoimet kaikille
- Ratsastajan VRL-tunnus ja hevosen VH-tunnus ovat pakollisia
- Yhteen luokkaan otetaan 80 osallistujaa
- Yksi ratsastaja saa tuoda yhteen luokkaan 8 hevosta
- Yksi hevonen voi osallistua korkeintaan kahteen luokkaan *
- Yksi hevonen voi osallistua vain kerran yhteen luokkaan
- Jokaisessa luokassa saa itse valita tason väliltä Helppo A - Grand Prix
- Kilpailut tuomaroidaan järjestäjän toimesta tuotosten perusteella

* Lisäarpoja jaetaan vain yhdestä luokasta, eli mikäli sama ratsukko osallistuu sekä teksti- että kuvaluokkaan, ansaitsee tämä lisäarpoja vain toisesta. Mikäli osallistut molempiin, annetaan lisäpisteet sen luokan perusteella, jossa lopullinen sijoitus on parempi. Lisäarpoja ansaitsee osallistumisesta viisi (5) ja sijoittumisesta viisi (5) lisää, eli sijoittunut ratsukko ansaitsee yhteensä kymmenen (10) lisäarpaa tähän kouluratsastuskilpailuun.

Osallistuminen

Mailitse osoitteeseen sonjavirtuaali@gmail.com otsikolla KRJT CUP23 muodossa:
Luokka nro (rivinvaihto)
Ratsastaja (VRL-00000) - <*a href="osoite">Hevonen<*/a> VH-tunnus (taso)
Ratsastaja (VRL-00000) - <*a href="osoite">Hevonen<*/a> VH-tunnus (taso)
Tuotos

Poista tähdet! Käytä ilmoittautumisessa hevosen virallista nimeä. Ratsastajan saa ilmoittaa nimimerkillä tai hahmon etu- ja sukunimellä, mutta mikäli osallistut myös Kultasaari Cupiin, toivon hahmon kokonimeä, jotta lisäarvat menevät varmasti oikein. Ilmoita ratsukon taso lyhenteellä, esim. HeA tai GP. Tuotoksen voi lähettää joko heti osallistumisen yhteydessä tai vasta myöhemmin, kuitenkin viimeiseen osallistumispäivään mennessä. Luokan 2 kuvatuotos tulee ladata jollekin omalle alustalle ja linkittää sieltä osallistumiseen. Mikäli et halua tuotoksestasi sanallista kommenttia, muistathan mainita siitä ilmoittautumisen yhteydessä.

Luokat & palkinnot

Luokka 1. Tekstituotosluokka - 05/80 - TT

Tarinan tulee sijoittua Kultasaaren kartanon tiluksille, tapahtumapäivään 27. elokuuta 2023, ja sen tulee jollain tavalla kertoa Kultasaari Cup -kilpailusta. Tarina itsessään voi kertoa kilpailusuorituksesta tai tapahtumista suorituksen ympärillä. Teemana toimivat tällä kertaa aistit. Mitä kilpailupaikalla näkyy, kuuluu tai haisee? Maistatko jotain? Mitä tunnet ihoasi vasten missäkin tilanteessa? Arvioinnissa huomioidaan kyky tuoda tarinallisesti esiin näitä aistimuksia ja kuvailla miljöötä aistien avulla. Lisäksi arvioinnissa huomioidaan oikeinkirjoitus ja tarinankerronnan selkeys. Virallista suosituspituutta ei ole, mutta aivan lyhyessä tarinassa tuskin pääsee kovin syvälle aistien ihmeelliseen maailmaan.

Luokka 2. Kuvatuotosluokka - 03/80 - TT

Kuvan tulee sijoittua Kultasaaren kartanon tiluksille, tapahtumapäivään 27. elokuuta 2023, ja sen tulee jollain tavalla liittyä Kultasaari Cup -kilpailuun. Kuva itsessään on vapaamuotoinen, eli se voi olla digitaalinen tai käsin piirretty, ja se voi sijoittua joko kilpailuareenalle tai jonnekin muualle Kultasaaren kartanon tiluksille. Kuvatuotosten teemana tänä vuonna toimii vesi. Vettä virtaa luonnossa, meissä itsessämme, ratsuissamme, kilpailuareenalla ja katsomossa. Vaan miten sinä saat tuotua veden jossain muodossa mukaan kuvaasi? Kahden teemaa hyvin tasaväkisesti toteuttavan tuotoksen välillä paremmuusjärjestys ratkeaa kuvassa esiintyvien yksityiskohtien sekä piirrosjäljen yleisen tarkkuuden pohjalta.

Kaikki sijoittuneet saavat matkaansa ruusukkeen. Jokaisesta tuotoksesta kirjoitetaan myös sanallinen arvio, johon pyritään mahdollisuuksien mukaan sisällyttämään parhaiden kohtien esiin tuomisen lisäksi myös kehitysideoita. Mikäli et tahdo sanallista kommenttia, mainitsethan siitä ilmoittautumisen yhteydessä.

Tulokset

Luokka 1. Tekstituotosluokka

1. Majina Misang (VRL-14810) - Silver Toffee Trillionaire VH23-155-0009 (GP)
2. Inkeri Warro (VRL-05594) - Ketolan Velmeri VH21-018-0628 (VaB)
3. Olivia Höglund (VRL-14355) - Hukkapuron Juniper VH16-031-0559 (HeA)
4. Mia Bergren (VRL-00884) - Deranos Rogue VH21-021-0120 (Int I)
5. Mia Bergren (VRL-00884) - L'Escalade Rogue VH21-021-0123 (Int I)

TUOTOKSET:

Majina Misang (VRL-14810) - Silver Toffee Trillionaire VH23-155-0009 (GP)

Silvano seisoi tyynenä, sen sirot kaviot olivat uppoutuneet kosteaan rantaviivaan. Olimme Hangossa, Kultasaaressa ja pian meidät kuulutettaisiin taas tanssimaan. Olin kuitenkin päättänyt varastaa meille vielä kahdenkeskisen hetken ennen suoritusta. Oli kiva siirtää ajatukset toviksi toisaalle.

Ilmassa tuoksui merivesi ja kai jonkinsorttinen levä. Se sai sopivan tuulenpuuskan hetkenä nenäni hieman nyrpistymään. Nautin kuitenkin kauniista päivästä ja nostin käden auringonsäteiden eteen, ihastellakseni vielä viimeisen kerran kimmeltävää merta. Pian meidän olisi kuitenkin käännyttävä takaisin.

Paluumatkalla tunsin mieleni siirtyvän joka askel enemmän ja enemmän takaisin käsillä olevaan hetkeen. Meren kohina hiljeni sitä mukaa, kun tallipihalla raikuvan yleisön äänet voimistuivat. Saadessamme kehotuksen siirtyä radalle, huomasin toivovani hiljaisuutta. Sillä vaikka yleisö hiljeni, kaarteli taivaalla kimakka lokki kuoro. Se tuntui seuranneen meitä rannalta ja tiiraili nyt yläpuolelta pahaenteisesti. Inhon väristys kulki pitkin selkääni, kun kuvittelin yhden niistä turauttavan jotain valkeaa päällemme. Niin huono tuuri meillä ei onneksi yleensä ollut, ei ainakaan Silvanolla.

Ori tuntui hyvältä porteilla ja teki pysähdyksen näyttävästi. Saatoin silti aistia ilmassa enteilevää uneliaisuutta, kenties olimme ottaneet turhan lepsusti ja pieni retki rannalla oli saanut orin kisavireen karkaamaan? Niinpä kannustin tätä heti ensimmäisessä liikkeessä hieman enemmän ja tunsin hevosen tulevan kuulolle. Hengitin syvään ja rauhallisesti, laskin hieman jännittyneet hartiani alas ja sen jälkeen suoritin rutiininomaisesti. Myös pelkoni esityksen latteudesta katosi pian, Silvano oli ehdottomasti hereillä! Mitä lähemmäs ohjelman loppua tulimme, sitä enemmän sain ottaa pidätteitä. Koin suorituksemme olevan kuitenkin varsin koottu ja juuri sopivan reipas. Lopputervehdyksessä tunsin hymyn pyrkivän kasvoilleni, joten päästin sen valloilleen. Tänään meillä oli hyvä fiilis.

Tuomarin kommentti: Tekstin loppukaneetti kuvasti erinomaisesti myös tuomarin mielenmaisemaa: tästä tuli hyvä fiilis. Teksti siivitti lukijan mukaan meren rannalle, levän tuoksuun ja lokkien kirkunaan. Aistien kuvailu oli tehokasta ja luontevaa eikä yhtään liian yliampuvaa. Kokonaisuutena erittäin hyvä!

Inkeri Warro (VRL-05594) - Ketolan Velmeri VH21-018-0628 (VaB)

Kilpailualueella kaikui tasainen puheensorina. Silloin tällöin kuului hevosten hirnahduksia ja pärskähdyksiä sekä yleisön suosionosoituksia mielestään hyvin suorittaneille ratsukoille. Ilmassa oli jo syksyinen tuoksu ja osa puista oli alkanut kellastuttaa ja pudottaa lehtiään.

Seuraavana olisi Inkerin ja Keken kouluratsastussuorituksen vuoro. Inkeri istui satulassa ryhdikkäänä, mutta tunsi vienon jännityksen punan nousevan kasvoilleen. Kekeä ratsastajan ramppikuume ei kuitenkaan haitannut, vaan punainen ori tuntui edelleen rennolta satulan alla. Inkeri puristi kevyesti pohkeillaan pyytääkseen ratsunsa eteenpäin. Nahkasatula natisi hiljaa ratsukon edetessä verryttelystä kohti suoritusaluetta. Hiekka rahisi Keken kavioiden alla.

Inkeri ohjasi ratsunsa valkeiden kouluaitojen sisäpuolelle. Hän tunsi sekä tuomariston että yleisön katseet. Yleisössä jonkun puhelin soi. Inkerin tumman kisatakin helma lepatti ja Keken pitkä otsatukka hulmusi ilmavirran vaikutuksesta ratsukon edetessä harjoitusravissa kohti alkutervehdystä. Inkeri tiivisti istuntaansa ja Keke pysähtyi. Ohjat yhteen käteen, tervehdys ja kohti suoritusta.

Tuomarin kommentti: Teksti oli huolellisesti kirjoitettu ja toteutti tehtävänantoa oikein luontevasti. Lukija pääsi hienosti mukaan lähestyvän kilpailusuorituksen tunnelmaan. Hetkittäin olisin kuitenkin toivonut aistikuvailun jatkuvan pidempään ja vielä syvemmälle.

Olivia Höglund (VRL-14355) - Hukkapuron Juniper VH16-031-0559 (HeA)

Merellinen Hanko muistutti minua Ahvenanmaasta, kun tuuli vilvoitti loppukesän hellejaksoa puhaltamalla lempeää merituulta kasvoilleni. Sukaisin kutittavan hiuskiekuran kasvoiltani ja katsoin huvittuneena rekasta ulos kömpivää Siiriä.
“Ei uskoisi, että olet Grand Prix-tason kilparatsastaja kun olet noin jumalattoman kankea muutaman tunnin ajomatkan jälkeen.” naurahdin ja esitin setäni vaimolle letkeitä lanteitani.
“Odota vaan, kun tuut tähän ikään.” nainen kuittasi takaisin ja katsoi, kun venyttelin jäseniäni kuin mikäkin aerobic-liikkuja konsanaan. Vaikka liikeratani olivat varmaan ihan kohtuulliset, todellisuudessa tunsin itseni seipään nielleeksi muutaman rekan living-tilassa vietetyn yön jälkeen.
Sä voit vaikka ottaa nämä hevosten passit ja käydä check inissä kuittaamassa meidät saapuneeksi. Ne kattoo siellä rokotukset ja sen sellaista.” Siiri murjaisi, ja ojensi valtavalta tuntuvan passipinkan käteeni.

Matkalla check iniin katsoin päällimmäisenä olevaa passia ja vatsassani väänsi. Siinä se komeili, matkalla ostetun puoliveritamman passi, jonka Siiri ja Oliver oli hankkinut kaikessa hiljaisuudessa sitä varten, että pääsisin kehittymään ratsastajana. “Lahjattomat treenaa.” setäni Oliver oli naurahtanut toissa päivänä, kun koeratsastin tamman ensikertaa ja mukana ollut Siiri ilmoitti päättäväisesti ilmoittavansa Juniperin ja minut Kultasaaren kilpailuihin ihan jo hyvän treenikokemuksen vuoksi.

“Eikö tämä ole se Otterley Wilsonin kilpahevonen?” check inissä työskentelevä nainen katsoi alta kulmien ja siirsi kynää osallistujaluettelon päällä.
“Joo. Tai ei. Me ostettiin se toissa päivänä. Se on siinä Helppo A luokassa.” sain sanottua samalla, kun yskin kurkussani lymyilevää kuristavaa tunnetta. En ollut varma, oliko tunne tullut heinävintille rakennetusta kansliasta vai jännityksestä, mutta sen tiesin että kuulostin typerältä yskiessä sanoja suustani ulos.
“Vau, onneksi olkoon uudesta kavioliitosta! Oletkin saanut hienon hevosen.” nainen ilahtui ja hymyili lämpimästi. Vaikka naisen hymy oli varmasti vilpitön, yritin etsiä hänen kasvoiltaan merkkiä siitä, että hän miettisi miksi tälläisellä tytöntirakalla oli niin hieno hevonen.
“Nämä oli ihan ok. Tässä on vielä kilpailunumerot ja aluekartta.” kanslisti sanoi ojentaessaan passipinkkaa takaisin ja toivotti onnea kilpailuun. Nappasin tuon pinkan hikisiin käsiini ja poistuin tallivintille rakennetusta hämyisestä kansliasta puolijuoksua takaisin auringonpaisteeseen haukkomaan puhdasta happea.

Jännitti. Ihan mahdottoman paljon. Enkä ymmärtänyt miksi, koska en ole koskaan ollut jännittäjätyyppiä. Ehkä nyt suomalaisyleisön edessä, monen suomalaisen tunteman GP-hevosen kanssa koin jonkinlaista suorituspainetta. Oli pakko onnistua. Mutta mitä sitten, jos en onnistuisi? Olin ratsastanut hevosella kahdesti; toissa päivänä koeratsastaen, eilen Siirin valmennuksessa. Jos jokin menisi mönkään, sitten menisi. Eikä Helppo A-tason radalla voisi nyt mitään ihan hirveää tapahtua, sehän oli ihan tavanomaista perusratsastusta pisteestä toiselle. Yritin rauhoitella itseäni, ja saada hullunkurisen ajatuksenjuoksun loppumaan päässäni.

***

Istuin syvemmälle Juniperin satulaan, jännitin vatsalihaksiani ja pyysin hevosta odottamaan pienellä puolipidätteellä. “Jes, hieno tyttö.” kehuin hevosta, ja taputin tätä hellästi kaulalle. Tunsin, miten iso ruunikko laukkasi allani pyöreää, ilmavaa laukkaa ja se odotti herkeämättä seuraavaa apuani. Tiivistin edelleen istuntaani, puhalsin keuhkoista ilmat suun kautta ulos ja pyysin tammaa siirtymään käyntiin.
“Sehän näyttää jo todella hyvältä. Mä en tekisi enää mitään ihmeellistä, vaan fiilistelisin vielä kaikki askellajit läpi molempiin suuntiin ja tekisin muutaman takaosakäännöksen käynnissä. Takareissa oo huolellinen, että et jää puristamaan sitä - ne on sille niin piece of cake juttuja, että yritä itse rentoutua ja tehdä mahdollisimman vähän, niin se on siinä.” Siiri kommentoi verryttelykentän laidalta antaakseen vielä loppuhetken vinkit.
“Joo, tää tuntuu ihan älyttömän hyvältä.” hymähdin, ja huomasin pahimman jännityksen laantuneen ja vatsassani olevan jäljellä enää pientä kutittavaa nipistelyä. Vaikka Juniperilla oli poniherra Wiihin verraten valtavat liikkeet istua, pystyin mukautumaan tamman liikkeisiin varsin kohtuullisesti ja yhteinen tekeminen tuntui nyt mukavan helpolta kun tulevalla radalla ei pitänyt esittää mitään tasaisesta tahdista, tasapainosta ja no, ehkä takaosakäännöksistä kummempaa. Kyllähän me nyt sellainen hanskattaisiin, kunhan muistaisin vain rentoutua ja antaa suuriliikkeisen ruunikon kuljettaa itseäni radalla tehtävältä toiselle.

“Seuraavana vuorossa Ruotsia edustava Olivia Höglund ja Hukkapuron Juniper. Härnäst representeras Sverige av Olivia Höglund och Hukkapuron Juniper, lycka till!” kuuluttaja kuulutti, ja pysäytin Juniperin Siirin viereen antaakseni tälle verryttelyssä mukana olleen raipan.
“Se menee hienosti, hyvä tytöt.” Siiri kannusti, ja taputti minua hellästi reiteen.

Laukkasin kouluaitojen sisälle, jossa päätin vain fiilistellä. Fiilistellä hevosta, kilpailupaikan tuntua ja nauttia suomalaisesta yleisöstä. Yleistöstä, jotka olivat kerääntyneet uteliaina katsomaan heille tutun hevosen suorittamista aivan uudella ratsastajalla.
*Gling, gling* tuomarin käyttämä lehmänkello kajahti iloisesti ilmoille antaakseen lähtöluvan. Vedin keuhkot täyteen ilmaa, sipaisin hellästi Juniperin kaulaa ja lähdin ratsastamaan kohti alkutervehdystä.

Tamman pysähdyttyä tasapainoisesti tasajaloin keräsin ohjat toiseen käteen, tiputin oikean käden tervehdykseen ja nyökkäsin tuomarille. Hymyilin. Aidosti.
Tätä fiilistä varten olin aloittanut kilparatsastuksen.

Tuomarin kommentti: Tämä oli todella miellyttävä lukukokemus, joka avasi hienosti ratsukon taustatarinaa. En kyllä itse uskaltaisi kilpailuihin vain kahden ratsastuskerran jälkeen! Tunnelmaa kohti kilpasuorituksen alkua saatiin kasvatettua erinomaisesti. Varsinaiseen tehtävänantoon teksti kuitenkin vastasi puutteellisesti, sillä olisi kaivannut enemmän juuri aistinvaraista kuvailua.

Mia Bergren (VRL-00884) - Deranos Rogue VH21-021-0120 (Int I)

Kultasaaren kartanon vaaleankeltainen puuhuvila näkyi jo edessämme. Matkamme Saksasta, neljän hevosen voimin on vienyt jo muutaman päivän. Fynn jäi kotiin huolehtimaan kotipuolesta mutta vanhempi tyttäreni Sabine sekä tämän ystävä Rhea. He ovat ennekin olleet kilpailureissuilla mukana ja meillä on aika kiva tiimi, jos näin voisi myöntää. Jatkoimme päärakennuksen ohi tietä pitkin isommalle parkkialueelle, koska iso hevosauto vie paljon tilaa. Muutama muukin rekka oli jo paikalla mutta mahduimme parkkiin hyvin. Minä lähdin valumaan kohti päärakennusta papereiden kanssa ja Sabine ja Rhea lähtivät juottamaan hevosia.

Iltapäivällä tarkoitus oli jaloitella hevosia ja auton ensimmäisessä välikössä oli kuopuksemme, Deranos. Ori ei kovin montaa kertaa ole reissuun päässyt mukaan ja juuri tämä hevonen on aiheuttanut nyt jo monia harmaita hiuksia päähäni. Onneksi hevosautossa on kamera, josta pystyimme seuraamaan hevosia koko matkan. Huokasin syvään, ennen kun avasin lastaussillan – autosta kuului kopinaa ja kolinaa ja tiesin jo nyt, kuka se oli. Kädet hikoilivat ja mielessäni näin vain kuvat, kuinka nuori orimme kiitää pitkin tarhojen reunaa vapaana, aiheuttaen järkyttävän kaaoksen kartanon tiluksilla. Tarjouduin itse ottamaan Deranosin ulos autosta. Kuten arvelinkin, hevonen tuli kohtalaisen vauhdikkaasti kolinalla ja kevyesti tanssahdellen maankamaralle. Tarhat olivat onneksi tyhjän oloiset eikä ihmisiä näkynyt pihalla kuin muutama tallityöntekijä ja ehkä kilpakumppani. Minua hävetti hevosen käytös, kun ihmisten katseet kohdistuivat meihin.

Kun lopulta sain Deranosin hevosauton huoltopaikalle kiinni, huokasin helpotuksesta. Nuorten hevosten kanssa on aina mukava lähteä reissuun mutta Deranos osaa olla varsin rasittava yksilö, sille päälle sattuessa, joka taas syö paljon omia voimavaroja (ja hermoja). Ilma oli onneksi kaunis mutta ei niin kesäinen. Kyllä syksy teki tuloaan, aurinkoa oli tarjolla vain rajoitetusti ja sateet meinaavat olla arkipäivää. Meille sattui hyvä keli ja siitä sai lisäenergiaa ja boostia päivään! Aurinko lämmitti ihanasti mutta hetken touhuttua orin kanssa, lämpöä tuntui olevan jo turhankin paljon. Mieli lähti hapuilemaan varjon puoleen mutta toistaiseksi se ei ollut mahdollista.

Hevonen alkoi hiljalleen rauhoittua ja ylimääräinen mölyäminen oli loppunut – nyt hän tyytyi vain seurailemaan korvat ja partakarvat tarkkana ympäristöä, hiljaisena. Hevosesta aisti jännityksen. Sen lihakset olivat pinkeinä, ryhti oli kuin armeijassa olevalla isommallakin kessulla ja jos nyt tapahtuisi jotain kovin yllättävää, tuo hevonen pomppaisi tuosta varmasti kuuhun asti! Tunnelma oli siis jännittynyt, odottava, varovainen ja valpas. Näissä tilanteissa oman mielen hallinta on nyt tärkeää, koska hevoselle ei saa antaa yhtään tilaa lisää panikoida tai hermostua. Oma mielentila ja tekeminen täytyy saada tasaiseksi, itsevarmaksi ja määrätietoiseksi. Silloin oma energia ja flow siirtyy myös hevoseen – mikä helpottaa meidän yhteistyötämme huimasti. Hevosen lukutaitoa minulta kyllä löytyy, tytöiltäkin mutta koen olevani paras uhri toimimaan juuri tänään tämän hevosen kanssa, joten Sabina ja Rhea sai huolehtia muista hevosista.

Suojien poistamisen jälkeen lähdin taluttamaan Delarosta pitkin tallin pihaa, kun tilanne näytti rauhalliselta. Peltolaitumilla näkyi kauempana tammoja varsojen kanssa, joten valitsin reitiksi lähteä pientä tietä pitkin. Tuuli ei käynyt juuri yhtään, aurinko porotti ja lintujen laulukin oli jo kesästä hiljentynyt. Ilma oli tyyni. Hevosenkin mielentila näytti selvästi olevan jo rennompi. Delarosta on mukava taluttaa, vaikka se olisi kiihdyksissä ja todella ääliö, se pysyy aina käsissä ja se kunnioittaa ihmistä. Kaikki tämäkin käytös menee täysin nuoren ja kokemattoman hevosen toimintaan, joka ratsuna on äärimmäisen osaava mutta matkustajana vielä noviisi. Tie loppui kesken, olimme päätynyt rantaan ja jäljistä päätellen, myös hevoset ovat tervetulleita kahlaamaan. Astelin lähemmäksi rantaa, riisuin kengät ja sukat ja nostin vielä vähän korkeammalle shortsien puntteja ja lähdin kahlaamaan syvemmälle. Deranos mietti hetken, ennen kun otti askeleen veteen. Lopulta hevonen seisoi tyytyväisen näköisenä maahansa asti vedessä. Siinä me seisoskelimme ja ihmeteltiin Suomen kaunista loppukesää yhdessä. Nämä hetket ovat upeita, kun elämässä muistaisi useammin oikeasti pysähtyä ja nauttia juuri siitä hetkestä. Meillä oli lämmin ja rento hetki Deranosin kanssa ja tällä tunteella ja fiiliksellä oli ilo lähteä miettimään huomisen päivän startteja.

Tuomarin kommentti: Teksti on miellyttävä lukukokemus, joka johdattelee lukijan mukaan päivään ennen kilpailuja. Hevosen persoona tulee tehokkaan kuvailun kautta hyvin esiin. Olisin kaivannut hieman tarkempaa kuvailua juuri aistien kautta, vaikka muuten kerronta olikin erittäin osuvaa ja yksityiskohtaista.

Mia Bergren (VRL-00884) - L'Escalade Rogue VH21-021-0123 (Int I)

"Istu syvälle satulaan ja rentouta hartiat!" kehotus kuuluin kentänlaidalta. Tyttäreni Sabina oli halunnut lämmitellä minulle Escaladen. Tämä tamma osaa olla halutessaan hyvin hankala ja hankalasti motivoitavissa. Jo aamusta lähtien tamma oli kolistellut sijaiskarsinansa seiniä ja mölissyt naapurikarsinan hevosille. Kiimat eivät tällä kertaa pitäisi olla ongelmana mutta yleensä aamusta on nähtävillä, minkälainen päivä tämän eläimen kanssa on tulossa ja tiedämme kaikki sen jo nyt – ei tule olemaan helppoa.

Sabina teki parhaansa, sai hyvin tamman kuulolle ja hevonen näytti varsin hyviäkin pätkiä verryttelyssä. Milliäkään tamma ei tule antamaan ilmaiseksi. Verryttely alkoi hiljalleen täyttyä eikä enää riittänyt, että keskittyi täysin hevoseen vaan täytyi olla valppaana ja varoa myös muita ratsukoita. Escalade narskutteli kuolaimia ja valkoinen vaahto valui hampaiden välistä tamman nostellessa ylähuultansa. Se ei selvästi ollut tilanteeseen tyytyväinen. Sabina ratsasti takaisin hevosauton luokse ja minä kävelin perässä. Autosta kuului kova mölinä, kun talouden nuorin yksilö päätti pitää omia pirskeitään ollessa autossa yksin.

Escalade vaikutti Sabinasta kovin hermostuneelta, se väisteli apuja ja pohjetta, eikä tuntumaa saanut niin tasaiseksi mitä täytyisi saada – jotta hevonen olisi tyytyväisempi ja samalla loppuisi kuolainten pureskelu ja huulten nostelu. Nyt oli hyvä ottaa hetki huilia, löysätä satulavyö ja antaa tamman hengähtää rauhassa. Rhea lupautui lähteä taluttamaan tammaa kohti rantaa, joka oli rauhallinen paikka liikkua. Se voisi olla nyt hyvä idea. Sabina oli hieman pahoillaan, vaikka ongelma ei ollut hänestä johtuvaa. Usein ratsastaja lähtee itse soimaamaan itseään mutta nämä tilanteet ovat täysin hevosesta johtuvaa. Sanoin Sabinalle, että hänen täytyy muistaa oma rohkeus, päättäväisyys ja itsevarmuus juuri näissä tilanteissa, jolloin oma olemus ja tuntemukset tukevat hevosta parhaalla mahdollisella tavalla suorituksessa. Hevoset aistivat pienetkin tunnetilat ihmisestä ja jos hevonen on itse epävarma, se saattaa pyrkiä hakemaan tukea ratsastajaltaan ja silloin täytyy pystyä tarjota sitä tukea sillä hetkellä. Sabina nämä asiat tietää kyllä mutta se saattaa tuntua helpottavalta, kun joku sanoo sen vielä ääneen.

Muutama ratsukko oli enää meitä ennen. Rhea oli tullut takaisin rantalenkiltä ja hän sanoi tamman olleen yllättävän rauhallinen ja tyytyväinen. Hyvä niin! Nousin ratsaille, kiristettiin vielä satulavyö ja katsottiin kaikki varusteet, että ne ovat kunnossa ja sitten lähdin suuntaamaan kohti verryttely aluetta. Escalade oli lopettanut kuolaimilla mälväämisen ja askel oli selvästi rennompi, mitä verkassa. Nyt kun saisin pidettyä hevosen mielentilan tässä suoritukseen asti, voisi Escaladelta odottaa sen tasoisen suorituksen, millä se todellisuudessa on. Ravailin, asettelin ja taivuttelin. Pohkeet menivät hyvin läpi ja tamma oli tarkasti kuulolla. Oli aika siirtyä lähemmäksi odottamaan omaa vuoroa. Rhea ja Sabina näyttivät minulle peukkua vielä radan laidalta ja minä nyökkäsin heille. Olin hyvin itsevarmana menossa areenalle, Escalade hyvin tyyneen tuntuisena – nyt vain jännitetään, saisinko hevosesta sen parasta osaamista irti ja mitkä tulevat olemaan prosentit!

Tuomarin kommentti: Tekstissä kuvaillaan selkeästi ja kiinnostavasti sekä hevosen että ihmisten mielenmaisemaa ja tunnelmia. Aistinvarainen tarkastelu jää kuitenkin hyvin vajavaiseksi. Päiväkirjamerkintänä tämä olisi aivan erinomainen, mutta tällä kertaa tehtävänantoon ei osuttu yhtä hyvin kuin kilpailijoiden teksteissä. Kokonaisuutena kuitenkin miellyttävä lukukokemus!

Luokka 2. Kuvatuotosluokka

1. Sandy Zuckerberg (VRL-14903) - BAFF Get Shocked VH21-102-0100 (Int I)
2. Aifric Flockhart (VRL-14859) - BAFF Woodwing Hit VH20-031-0094 (VaA)
3. Verona Lapinlahti (VRL-15106) - Mustanruusun Kaunotar VH23-018-0544 (VaB)

TUOTOKSET:

Sandy Zuckerberg (VRL-14903) - BAFF Get Shocked VH21-102-0100 (Int I) - KUVA

Tuomarin kommentti: Ensimmäinen mieleen tuleva adjektiivi tätä kuvaa katsoessa on rauha. Harmoninen värimaailma ja tyynesti aaltoileva meri osuvat suoraan vesiteeman ytimeen. Hevonen tanssahtelee kauniisti, sen asento on toteutettu erinomaisesti, ja kavioissa välkehtivät vesipisarat ovat hohdokas viimeistely. Piirtojälki on todella huolellista ja miellyttävää.

Aifric Flockhart (VRL-14859) - BAFF Woodwing Hit VH20-031-0094 (VaA) - KUVA

Tuomarin kommentti: Kuva tykittää juuri sellaista väriloistoa, joka siivittää mielen kauniisiin kesäiltoihin ja auringonlaskuihin meren rannalla. Auringonsäteet on toteutettu hienosti ja etualalla pyörteilevä vesi on mielenkiintoinen lisäys. Teos on ehkä hieman rauhaton, mutta niinhän on vesikin - aina liikkeessä ja muotoaan vaihtamassa. Ratsukko on saatu näyttämään jopa pieneltä suurta merta vasten, mikä tuo kuvaan hienoa kontrastia.

Verona Lapinlahti (VRL-15106) - Mustanruusun Kaunotar VH23-018-0544 (VaB) - KUVA

Tuomarin kommentti: Kuvassa on aivan ihastuttava, yhteensointuva värimaailma! Haastava kuvakulma on toteutettu onnistuneesti ja hevosella on ihana ilme. Mukavaa nähdä kuvissa myös alku-/lopputervehdyksiä! Vesiteemaan tämä kuva ei kuitenkaan vastaa yhtä vahvasti kuin kilpailijansa, ja vesi on läsnä vain tutuissa Kultasaaren kentän maisemissa.