Yhteiskunta

Alta löydät kaiken olennaisen kattavan tietopaketin Vechnostin yhteiskunnasta: voit lukea saaristoon johtavista portaaleista, saarelaisten elintavoista, taloudesta ja valuutasta, saatavilla olevasta teknologiasta, saaristossa puhutuista kielistä ja merkittävimmistä ryhmittymistä, poliittisesta järjestelmästä sekä lainsäädännöstä ja lainvalvonnasta.

Portaalit

Vaikka vechnostilaiset tieteilijät ovat yrittäneet selvittää asiaa vuosikymmeniä hellittämättä, ei kukaan ole onnistunut ratkaisemaan saariston sijainnin arvoitusta. Suosituimman teorian mukaan saaristo sijaitsee piilossa maapallolla, tavallisten ihmisten saavuttamattomissa, mutta kourallinen epäilijöitä uskoo saariston sijaitsevan täysin erillisessä ulottuvuudessa. Oli totuus mikä hyvänsä, Vechnostiin kulkee ainoastaan yksi reitti: kaikki saapuvat saaristoon Varjoraunioiden reunalla sijaitsevasta portaalista, joka tunnetaan yksinkertaisesti nimellä Portti (engl. the Gate).

Ihmismaailman puolelle maagisia portaaleja ilmestyy sattumanvaraisesti päivittäin; niitä avautuu ja sulkeutuu useita joka ikinen minuutti. Ne voivat esiintyä yhtä lailla maan päällä tai alla, vedessä taikka ilmassa. Portaalia voi olla vaikea huomata, sillä se ei erotu ympäristöstään kovin paljoa. Portaalit eivät nimittäin ole taianomaisesti hohtavia aukkoja, vaan muistuttavat lähinnä kuuman ilman väreilyä. Vanhoissa teksteissä portaaleihin viitataan osuvasti “repeymänä maailman kankaassa”. Portaalit ovat näkymättömiä muille kuin taikaolennoille, eivätkä tavalliset ihmiset voi millään konstilla kulkea portaalin kautta. Itse kukin portaalin kohtaava voi päättää, käveleekö sen läpi vai ei, mutta portaali voi tulla ja mennä niin äkkiä, että toiselle puolen päätyy vahingossa.

Vechnostissa portaalit aukeavat aina samassa paikassa, kivisen holvikaaren välissä Varjoraunioilla. Perimätieto kertoo, kuinka kauan sitten eläneet alkumaagit loivat tämän yhteyden ihmisten maailmaan, mutta vedenpitävää varmuutta Portin alkuperästä ei ole. Samaa väkevää taikuutta hyödyntämällä loistokauden voimakkaimmat maagit kiinnittivät ihmismaailman maamerkkeihin säännöllisesti ilmestyviä portaaleja, jottei pääsy saaristoon olisi pelkästään onnenpotkun varassa. Nämä portaalit ilmaantuvat tasan keskiyöllä seuraavissa paikoissa: Akropolis (Ateena), Angkor Wat (Kambodža), Colosseum (Italia), Fuji (Japani), Hagia Sofia (Turkki), Hekla (Islanti), Kheopsin pyramidi (Egypti), Kiinan muuri (Kiina), Machu Picchu (Peru), Niagaran putoukset (Kanada), Notre Damen katedraali (Ranska), Petran kalliokaupunki (Jordania), Pyhän Vasilin katedraali (Venäjä), Pääsiäissaari (Chile), Salar de Uyuni (Bolivia), Stonehenge (Englanti), Taj Mahal (Intia), Temppelivuori (Jerusalem), Timbuktu (Mali), Uluru (Australia) ja Victorian putoukset (Sambia).

Portaalien läpi pystyy kulkemaan ainoastaan yhteen suuntaan, eikä täten paluu ihmisten maailmaan ole mitenkään mahdollista – tai näin ainakin väitetään. Todellisuudessa portaaleita pystyisi avaamaan Vechnostista, mutta tähän vaaditut muinaiset loitsut ovat hävinneet käytännössä jäljettömiin. Neuvoston jäsenet eivät suostu myöntämään julkisesti, että ihmismaailmaan matkaamisen mahdollisuus on teorian tasolla olemassa, joten tämä on pitkälti salattua tietoa.

Susisyntyisten keskuudessa syntyneet kaksoset ovat perinteen mukaisesti vihitty Portinvartijoiksi (engl. the Gatekeepers) jo vuosisatojen ajan. Kunnioitettu virka kestää kuolemaan saakka, ellei sopiva kaksospari synny hyvissä ajoin perimään paikkaa, jolloin edelliset portinvartijat voivat vetäytyä eläkkeelle. Toinen kaksosista vartioi päivällä, toinen yöllä, ja Portin suojelemisen lisäksi heidän vastuulleen kuuluu saarelle saapuvien opastaminen. Neuvoston parikymmentä vuotta sitten asettamaa säädöstä noudattaen he myös pitävät kirjaa saapuvien henkilöiden lajista ja määrästä ja raportoivat ne pääkaupunkiin väestönlaskua varten. Portinvartijana toimii tällä hetkellä päivisin Nyle Ronassyrn (Sonya) ja öisin Nora Ronasdotyrn (Harley).

Arkielämä

Arkinen elämä Vechnostisssa saattaa 2000-luvun ihmismaailman kansalaisesta vaikuttaa ensialkuun hyvin vieraalle, suorastaan takapajuiselle: käytössä ei esimerkiksi autoja, junia tai muita vastaavanlaisia kulkuvälineitä, supermarkettien ja tavaratalojen sijaan asioidaan toreilla ja pikkukaupoissa, eikä puhelimien kaltaista elektroniikkaa ole mailla halmeilla. Saaristolaiset menettelevät omilla tavoillaan, hyödyntäen saariston luonnonvaroja ja korvaten teollisuuden puutteet magialla. Saaristossa kuitenkin viihdekulttuuri elää ja voi hyvin, esimerkiksi teatteri, musiikki ja taidetapahtumat kukoistavat. Sitä paitsi magia ja taruolennot tulevat vastaan joka ainoalla nurkalla, joten keskellä Vechnostin ihmeellisyyksiä tylsistymisen vaara on mitätön.

Asumisjärjestelyn voi toteuttaa monella eri tapaa mieltymystensä ja tarpeidensa mukaisesti. Kaupungeissa ja kylissä on laadukkaita asuntoja myytävänä tai vapaana vuokralle, unelmoi sitten valtavasta kartanosta tai huokeasta kerrostaloasunnosta. Syrjäseuduilta löytyy paljon hylättyjä taloja ja mökkejä, joista voi kunnostaa vallan kelvollisen asumuksen kohtalaisen vähällä vaivalla. Kotinsa voi tietenkin nikkaroida alusta asti omin kätösin, jos rakentaminen luonnistuu. Mikäli neljän seinän sisällä asuminen ei houkuttele, luola voi palvella kattona pään päällä, eivätkä teltat ja puumajat ole Vechnostissa uusi ilmestys. Saaristo on täynnä myös vaeltamiseen tottuneita kiertelijöitä, jotka eivät asu vakituisesti missään, vaan nukkuvat milloin missäkin, taivasalla tai majataloissa.

Liikkuminen saarilla hoituu esimerkiksi kävellen, mutta jos apostolinkyyti on liian hidasta, raskasta tai saavutettamattomissa, on mahdollista valita erilaisista liikennemuodoista. Vaikka linja-autoja saati pikajunia saaristossa ei ole, muita vaihtoehtoja riittää: Moni yksityishenkilö pyörittää bisnestä, joka vuokraa hevosia, aarnikotkia tai muita ratsuja. Taksikuskien sijaan saaristossa on ajureita, jotka kuljettavat asiakkaan kohtuullista maksua vastaan haluttuun paikkaan vaunuilla, joita vetävät huippunopeat kahdeksanjalkaiset sleiprinit tai lentävä pegasosvaljakko. Joet ja järvet voi ylittää lautalla tai veneellä, pidemmän merimatkan laivalla. Nopein mutta kallein matkustustapa on Vechnostin Kulkuväylä (engl. Vechnostian Passageway) eli magialla teleporttaaminen. 1900-luvun alussa perustetun palvelun toimipiste löytyy kaikista kaupungeista paitsi Kalmankidasta. Yritykseen palkatut maagit loitsivat kaupunkien välille teleportteja, joiden kautta pääsee haluamaansa kohteeseen silmänräpäyksessä. Näitä monimutkaisten teleporttiloitsujen suorittajia ja portaalien valvojia kutsutaan ovenhaltijoiksi (engl. doorward). Jos palvelua haluaa käyttää, täytyy vain jonottaa vuoroaan, ilmoittaa määränpäänsä, maksaa pyydetty summa ja astua teleportin läpi, kun loitsu on valmis.

Koulutusta saaren asukkaille vauvasta vaariin järjestää monipuolisimmin Kruunukaupungin keskustassa sijaitseva Magnoran Akatemia (engl. Magnora Academy). Akatemia toimii kansalaisopiston periaatteella ja sen valikoimasta löytyy kursseja joka makuun, halusi sitten tutustua tieteisiin taikka taiteisiin. Kuka tahansa saariston täysi-ikäinen asukas voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi ohjaajaksi opettaakseen taitonsa muille, mutta Akatemia palkkaa myös vakituisia työntekijöitä, jotka ovat alansa asiantuntijoita. Akatemiassa toimii myös niin kutsuttu Vechnostin yleissivistysohjelma (engl. Vechnostian General Education Program), johon kaikki 6-16 -vuotiaat lapset ja nuoret ovat tervetulleita osallistumaan veloituksetta. Peruskoulua vastaavan ohjelman päämäärä on nimensä mukaisesti tarjota laaja yleissivistys. Akatemian ohella taitojaan voi tietenkin kehittää muillakin tavoin, vaikkapa opiskelemalla itsenäisesti tai yksityisen opettajan kanssa. Myös monet saariston ammattilaisista, varsinkin sepät, räätälit ja muut käsityöläiset, ottavat itselleen mieluusti oppipojan, jolle välittävät osaamansa.

Ruokaa, vaatteita ja käyttöesineitä voi ostaa kaikista kaupungeista ja kylistä. Kukin kaupunki ja kylä erikoistuu tiettyyn elinkeinoon, joten saatavilla olevat tuotteet vaihtelevat suuresti alueittain. Perustarvikkeita, kuten voita, saippuaa ja tulitikkuja, löytää käytännössä kaikkialta. Saaristossa on maanviljelyä ja metsästystä, keräilyä ja kalastusta, jalokiviä ja metalleja, silkkiä ja puuvillaa, mitä tahansa voikaan toivoa. Koska saaristo ei ole pitkälle teollistunut, ei massatuotanto tunneta lainkaan, vaan kaikki esineet ovat ainutlaatuisia käsintehtyjä kappaleita. Jotkut haluavat hankkia ravintonsa itse alusta loppuun saakka, mutta useimmat käyvät mieluummin ostoksilla markkinoilla, kojuissa ja leipomoissa. Vechnostin saaristo on kokonaan omavarainen: kesien aikana tuotetaan runsaat varannot, joilla pohjoinenkin selviää julmista talvista. Eteläisemmät saaret eivät koskaan peity lumeen, mutta saattavat päinvastoin kärsiä kuivuuden aiheuttamista haitoista. Ruokavarojen loppuminen ei kuitenkaan ole yleensä huolenaiheena.

Vechnostin voimakkaasti virtaava pohjavesi on kaupungeissa ja muutamassa kylässä kanavoitu pumppuamaan ylöspäin putkiin: näistä paikoista löytyy puhdasta hanavettä, hyvin huollettu viemäriverkosto ja toimivat sanitaatiotilat. Muut kylät ja haja-asutukset luottavat sen sijaan perinteisiin kaivoihin sekä sadeveden keräämiseen. Näillä seuduilla käytetään ulkohuusseja ja peseydytään kylpyhuoneen sijaan järvissä tai kantamalla sangolla lämmitetty vesi ammeeseen.

Postin välityksellä voi pitää yhteyttä kauempana asuviin ystäviin. Merkuriuksen Postin (engl. Mercury Post) postilaatikkoja löytää pari jokaisesta kaupungista ja kylästä ja niihin voi käydä pudottamassa kirjeen tai paketin, jonka haluaa toimitettavaksi. Posteljoonit kulkevat siivekkäillä kengillä, joten lähetykset saadaan vikkelästi perille. Lähetyksen käsittely ja toimitus kestää tavallisesti 1-2 päivää riippuen lähettäjän ja vastaanottajan asuinpaikoista. Merkuriuksen Postin pääkonttorin naapurissa Kruunukaupungissa sijaitsee myös sanomalehden päätoimitus ja paino. Vechnostin Sanomat (engl. Vechnost Times) on suosittu viikottain julkaistava lehti, jonka voi tilata kotiovelleen tai lukea tuorein numero kirjastossa. Toimittajat kiertävät saaristossa etsimässä juttuaiheita ja tekemässä haastatteluja, ja lukijapalstalle kuka tahansa voi lähettää kommentin tai ilmoituksen. Sanomalehteen kirjoitetaan lähinnä uutisia, kulttuuriartikkeleita sekä tiedotteita tapahtumista. Vechnostissa lisäksi julkaistaan lukuisia pienempiä itsenäisiä aikakauslehtiä, kuten kuumimpiin juoruihin keskittynyt Iltalehtinen (engl. Evening Gazette).

Talous

Vechnostin valuutta jakautuu neljään kolikkotyyppiin: nämä ovat kuparinen kupleri (engl. copler), hopeainen argaatti (engl. argat), kultainen auriini (engl. aurin) sekä platinainen planeeri (engl. planerius). Paperirahaa ei käytetä saaristossa laisinkaan. Kuplerin arvo on noin 1€, argaatin noin 10€, auriinin noin 50€ ja planeerin noin 100€. Aarteistossa (engl. Treasury) ihmismaailman rahayksikköjä sekä arvoesineitä, kuten koruja, voi vaihtaa paikalliseen valuuttaan. Jotkut tehtailevat lainvastaisesti väärennettyä rahaa halvoista romumetalleista, mutta saariston viralliset rahapajat sijaitsevat Alipiilossa, jossa jokainen kolikko punnitaan säädösten mukaisesti. Viranomaisten varmentamissa ja valvomissa rahapajoissa rahat taotaan kestävästä kuparia, nikkeliä ja sinkkiä sisältävästä metalliseoksesta ja pinnoitetaan aidolla jalometallilla.

Hinnat, palkat ja muut rahamäärät ilmoitetaan käytännössä aina kuplereina (lyhenteenä klr, engl. clr). Koska vechostilaisen valuutan raha-arvot ovat aina kokonaislukuja, hintana ei voi ikinä olla esimerkiksi puolikas kupleri. Yleinen hintataso vaihtelee riippuen alueesta ja talouden yleistilanteesta, mutta luonnollisesti kysynnän ja tarjonnan lait pätevät Vechnostissakin. Myyvä osapuoli voi pyytää tuotteestaan tismalleen niin paljon kuin haluaa ja jättää asiakkaan päätettäväksi, hyväksyykö vai hylkääkö hän tarjotun hinnan. Valuutta- ja vaihtokursseja saaristossa ei varsinaisesti seurata.

Ympyränmuotoisiin kolikoihin on painettu kuuluisten vechnostilaisten maamerkkien kuvia: kuplerissa on Varjoraunioiden Portti, argaatissa Linnajärven sotilaslinnake, auriinissa Säihkesataman majakka ja planeerissa Kruunukaupungin kellotorni. Kääntöpuolella on kaikissa kolikoissa Vechnostin vaakuna sekä latinankielinen motto “Spes omnia vincit” (suom. toivo voittaa kaiken). Vechnostilaiset kolikot ovat melko kookkaita: kuplerin ja argaatin halkaisija on noin 2 senttimetriä, auriinin ja planeerin yli 3 senttimetriä. Ne eivät ole myöskään kovin litteitä, vaan paksuudeltaan muutaman millin. Rahapussukka voi käydä melko raskaaksi, jos rahaa kantaa kerralla paljon. Kolikkojen keskellä on pieni reikä, josta voidaan pujottaa läpi naru, ja monet säilyttävätkin kolikkoja kukkaron sijaan esimerkiksi nahkaisessa nauhassa.

Rahaa voi ansaita hakeutumalla töihin johonkin saariston lukuisista yrityksistä tai perustamalla ihka oman bisneksen. Mahdollisuuksia on rajattomasti: Taitava käsityöläinen voi tienata elantonsa valmistamillaan esineillä, maanviljelijä voi myydä satonsa hedelmät, ja maagien palveluilla on aina menekkiä. Kaupungit ja kylät ovat pullollaan kahviloita, ravintoloita ja eri alojen liikkeitä, jotka tarvitsevat uusia palkollisia. Vechnostin asukkaalle rahapalkka ei ole kuitenkaan täysin välttämättömyys. Rikas luonto mahdollistaa kaikille itsenäisen ravinnonhankinnan ja moni hyvätahtoinen saarelainen on valmis antamaan omastaan vaatimatta mitään takaisin, joten saaristossa pärjää mainiosti työttömänäkin. Myös vaihtokauppakulttuuri kukoistaa Vechnostissa, varsinkin syrjäisemmillä seuduilla, ja usein arvoesineet kelpaavat kassalla rahan korvikkeena.

Teknologia

Ihmisten maailmasta tuotu elektroniikka, kuten televisiot ja puhelimet, ei ole koskaan toiminut kunnolla Vechnostissa. Tutkijat ovat selvittäneet sähkölaitteiden ja radiaaltojen häiriöiden olevan seurausta saariston arvaamattomasti vaihtelevista voimakentistä, mutta yrityksistä huolimatta ongelmaan ei löydy ratkaisua. Vechnostissa ei siksi tuoteta lainkaan sähköä, mutta saariston monimuotoinen taikuus sekä siellä esiintyvät maagiset mineraalit korvaavat sähkövempeleet. Saaren erikoislaatuisten mineraalien hyödyntämiseen perustuva kidetekniikka (engl. crystal engineering) on vechnostilaisen teknologian kulmakivi ja paikallisten keksijöiden taidonnäyte. Kiteitä esiintyy runsaasti saaren maaperässä, eritoten vuoristoisilla alueilla, ja niitä muodostuu jatkuvasti lisää, joskin hidasta vauhtia. Uusiakin esiintymiä etsitään jatkuvasti, sillä kiteiden kysyntä on poikkeuksetta korkealla. Kidetekniikkka työllistää lukuisia saaristolaisia, eritoten maageja ja muita taikuuden harjoittajia, jotka valmistavat kiteistä erilaisia tuotteita sekä huoltavat ja korjaavat niitä. Viisi tunnettua kidetyyppiä on esitelty alla.

Kirkaskiteet (engl. brightshine crystal) ovat yleisimmin valkeaa, sinertävää tai kellertävää valoa hohtavia kristalleja, jotka reagoivat ympäristön valomäärään ja säätelevät omaa hehkuaan sen mukaisesti. Ne hiotaan sileiksi pallon tai ovaalin muotoon. Kaupungeissa katulamput on varustettu ikihohtavilla kirkaskiteillä, ja varsinkin hienoimmista kaupunkiasumuksista löytyy valmiiksi asennettuna valaistus joka huoneesta. Kylissäkin kirkaskiteiden käyttö yleistyy, mutta kyläläisten luotettuja ystäviä ovat myös kynttilät, soihdut ja öljylamput. Kirkaskiteistä halvimmat lataavat itseensä auringonvaloa ja hohtavat niin kauan kuin “akkuvirtaa” riittää kylliksi. Näiden kiteiden haittapuoli on, että latauksen kuluessa valo himmenee koko ajan, kunnes sammuu. Kidettä ei myöskään voida ladata pilvisellä säällä. Ikihohtava lajike on siksi ehdottomasti suosituin: se sammuu vain päivänvalossa ja tuottaa hämärässä pysyvästi hehkua, joten ei tarvitse murehtia, että valonlähde yhtäkkiä katoaisi. Kaikkein kallein sekä harvinaisin kirkaskidetyyppi toimii lampun tavoin: se reagoi kosketukseen ja menee päälle ja pois päältä yhdellä hipaisulla. Etevät kideteknikot ovat onnistuneet yhdistämään näihin kiteisiin valokatkaisimia, jotka tekevät niistä sähkölampun veroisen ja entisestään lisäävät helppokäyttöisyyttä.

Hohkakiteet (engl. fireburn crystal) ovat punaisia, oransseja tai keltaisia kristalleja, joiden sisällä kulkevat viirut loimuavat kuin tulenlieskat. Ne hehkuvat luonnostaan kevyttä lämpöä ja soveltuvat siten erinomaisesti talojen lämmitykseen. Hohkakiteet voivat sitoa itseensä lämpöä: asettamalla kiteen tulisijaan tai jättämällä sen hetkeksi auringonpaahteeseen kuumenee se parhaimmillaan 200°C asti ja jäähtyy sitten todella hitaasti. Täten hohkakiteet sopivat myös ruoanlaittoon sekä muihin korkeampia lämpötiloja vaativiin puuhiin. Hohkakiteistä valmistetaan helloja ja uuneja, jollaisia löytyy varsinkin kaupunkilaisten keittiöistä. Käsittelijän kannattaa olla todella huolellinen, sillä varomaton polttaa helposti sormensa hohkakiteen kanssa väkertäessään. Näiden kiteiden markkina-arvo vaihtelee koon mukaan: mitä isompikokoinen kristalli on kyseessä, sitä korkeampi sen normaalilämpötila on ja sitä kuumemmaksi se voidaan lämmittää.

Pisarakiteet (engl. waterdrop crystal) ovat sinisiä, turkooseja tai vihertäviä kristalleja, jotka nimensä mukaisesti hiotaan vesipisaran muotoon. Pisarakiteitä esiintyy vain merenpohjassa, kaikista eniten syvänteissä. Nämä kristallit sisältävät raikasta makeaa vettä, jonka lämpötila määräytyy ympäristön perusteella: pakkasessa vesi on haaleaa tai hiukan lämmintä, kuumassa puolestaan virkistävän kylmää. Vesi ei koskaan jäädy tai haihdu, vaan pysyy aina nestemäisessä olomuodossa. Pisarakiteiden vesi ei ole hyödyllistä ainoastaan janon taltuttajana, nimittäin sillä on parantavia voimia: juotuna se hoitaa pienet naarmut hetkessä, lievittää kipuja sekä edistää kokonaisvaltaista paranemista, oli kyseessä vamma tai sairaus. Sitä voidaan käyttää myös desinfioivana aineena haavojen puhdistamiseen. Näiden ominaisuuksien vuoksi pisarakiteet ovat tärkeä osa vechnostilaista sairaanhoitoa. Kristallin läpikuultava kuori on melko ohut, joten sen voi rikkoa kananmunan tapaisesti pienellä kopautuksella päästäkseen veteen käsiksi. Keskikokoisessa pisarakiteessä vettä on muutaman desilitran verran, isoimmissa kokonainen litra.

Ukkoskiteet (engl. lightningstrike crystal) ovat violetteja, toisinaan harmaita kristalleja, joiden sisällä kiemurtelee salamanmuotoisia juovia. Ukkoskiteillä on voimakas sähkövaraus, jonka hiljainen rätinän pystyy kuulemaan, jos kristallin asettaa lähelle korvaansa. Särkyessään ukkoskide räjähtää tuhoisin seurauksin. Mitä suurempi ukkoskide, sitä järkyttävämpi räjähdys seuraa. Jo Vechnostin sisällissodassa ukkoskiteitä käytettiin miinoina, kranaatteina sekä luoteina ja edelleen niistä valmistetaan laittomia aseita. Vaarallisuutensa takia ukkoskiteiden kaivuuta sekä myyntiä valvotaan ja säännöstellään tarkkaan, sillä väärissä käsissä ne voivat olla erittäin vakava uhka yleiselle turvallisuudelle. Ukkoskiteet ovat kieltojen takia haluttua tavaraa mustassa pörssissä – harvinaisuutensa vuoksi niiden hinnat kipuavat uskomattomiin numeroihin.

Mahtikiteet (engl. supreme crystal) ovat harvinaisia, todella arvokkaita kristalleja, vaikka päällepäin näyttävät vaatimattomille. Taitamattomissa käsissä mahtikiteet voivat olla vaaraksi, mutta toisaalta ammattilaisen hoivissa niiden käyttömahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Mahtikiteiden mahdin salaisuus on, että niiden sisään voidaan säilöä magiaa. Tyhjänä kristalli on väritön ja läpikuultava, mutta magian hallitsija voi säilöä sellaiseen minkä hyvänsä loitsun. Kuka tahansa, ei ainoastaan loitsun tekijä, voi vapauttaa magian kristallista: tarvitaan vain yksi tarpeeksi terävä isku ja kristalli särkyy pirstaleiksi, jolloin säilötty loitsu vapautuu. Useimmiten mahtikiteisiin säilötään turvallisia ja hyödyllisiä loitsuja, kuten valo- ja parannustaikoja, mutta sisällissodan aikoihin ne täytettiin kuolettavilla kirouksilla. Tänäkin päivänä saaristosta löytyy vanhoja sodanaikaisia mahtikiteitä, joiden sisällä uinuvat vaaralliset, tuntemattomat loitsut. Mahtikiteiden louhinta on hienovaraisuutta vaativaa, todella riskialtista työtä, ja siksi tyhjien mahtikiteiden hinnat ovat huiman korkeat.

 

Kulttuuri

Vechnostin jokainen alue omaa ainutlaatuiset kulttuuripiirteensä: paikallisia kulttuureja edustavat näkyvimmin esimerkiksi kullakin alueella suositut vaatetyylit, ruokalajit ja elinkeinot. Koska Vechnostin saariston asukkaat ovat kotoisin maailman joka kolkasta, saaristo on lukemattomien erilaisten kulttuurien kohtauspaikka, eräänlainen sulatusuuni. Vechnostissa ei tämän kulttuurisen monimuotoisuuden vuoksi vallitse tiukkaa yhtenäiskulttuuria. Saaristossa esimerkiksi elää rauhanomaisesti rinnakkain monia uskontoja, mukaan lukien saariston alkuperäiskansojen parissa syntyneet susisyntyisten kansanusko, lohikäärmeusko ja pentalaisuus.

Vechnostissa puhutaan yhtä sun toista kieltä, mutta saariston lingua franca on viimeiset sata vuotta ollut englanti, jota käytetään kaikissa virallisissa asianyhteyksissä, kuten kaupankäynnissä ja oikeuslaitoksessa. Vechnostissa voi näin ollen olla haastavaa pärjätä, ellei hallitse englannin kieltä ainakin jollain tasolla. Vechnostilaisten kielten ryhmään kuuluu enkelhovissa puhuttu enkelkieli, merenväen merenkieli, susisyntyisten sudenkieli, lohikäärmekansan lohikäärmeenkieli sekä haltiakieli, joka voidaan luokitella kahteen selvästi toisistaan erottuvaan murteeseen, pohjois- ja etelämurteeseen. Aikoinaan myös kääpiöillä, keijuilla ja muilla vanhoilla vechnostilaisilla kansoilla oli omat kielensä, mutta ne ovat jauhentuneet ajan hampaissa lähes olemattomiin ja ovat nykyään kuolleita kieliä.

Vechnostin elinvoimaisimmat alkuperäiskansat ovat susisyntyiset eli hurjasusien klaani, joiden reviiriin kuuluvat Magnoran pohjoiset metsät, omalla saarellaan asuva lohikäärmekansa eli lohikäärmeiden klaani, Kaunosalon pohjoishaltiat, Sulopuun etelähaltiat sekä vuoriston enkelit. Muut alkuperäiskansat, esimerkiksi merenväki ja kääpiöt, ovat pitkälti unohtaneet vanhat elintapansa ja sulautuneet valtavirtaan. 2000-luvun myötä alkuperäiskansojen kulttuureihin on sekoittunut huomattavasti uusia aineksia, kun he ovat ajautuneet törmäyskurssille modernisaation kanssa. Vaikka nuoremmat sukupolvet saattavat kapinoida vanhoja rakenteita vastaan esimerkiksi pukeutumalla kansansa tavoista poiketen, useimmat heistä pitävät yhä lujasti kiinni perinteistään, uskomuksistaan ja arvoistaan.

Vechnostissa on muitakin erikokoisia ryhmäytymiä ja liittoutumia, oli kyseessä sitten ammattikilta tai ompelukerho. Rikollisjärjestöt sekä katujengit ovat kasvaneet holtittomasti eritoten Teneburin saarella ja niistä vaikutusvaltaisin on vampyyreista koostuva Falzone-mafia, joka hallinnoi koko saariston alamaailmaa Kalmankidasta käsin. Mainitsemisen arvoinen järjestö on myös metsästäjien maailmanlaajuinen kultti, Veljeskunta, jonka kylmäverisiksi tappajiksi koulutetut jäsenet ovat suuri uhka varsinkin Vechnostin vampyyreille, ihmissusille ja muille pimeyden olennoille. Kaikista tämänhetkisistä ryhmistä löydät lisätietoja foorumilta.

Politiikka

Jokaisessa kaupungissa ja kylässä (pl. Kalmankita, Taivastarha ja Ikihalla) on yksi johtaja (engl. leader), jonka hallintakausi kestää kerrallaan kaksi vuotta. Kaupungin tai kylän asukkaat äänestävät itse oman johtajansa joka toinen syksy, jonka jälkeen uusien johtajien nimeämisen kunniaksi järjestetään tammikuussa suuri juhlatilaisuus. Ehdolle voi asettua kuka tahansa halukas aikuinen lajista (pl. demonit), aiemmasta ammatista ja muista ominaisuuksista riippumatta. Sama johtaja voidaan äänestää jatkamaan seuraavalle kaudelle rajoittamattoman monta kertaa. Asukkaat voivat vaatia johtajan vaihtamista ennen kauden päättymistä, jos ovat tyytymättömiä johtajaan. Mikäli asukkaiden perustelut ovat riittävän painavat, Neuvosto antaa poikkeusluvan uuteen äänestykseen. Johtajan velvolisuuksiin kuuluu mm. väestönlasku, yritysten toiminnan valvominen, asukkaiden hyvinvoinnista huolehtiminen sekä tiedon kerääminen mahdollisista ongelmista ja asukkaiden mielipiteistä, jotta asioita voi viedä käsiteltäväksi Neuvostoon. Johtajille annetaan virkaan astuessaan ratsuksi oma hevoskotka, jotta he voivat kulkea nopeasti ja vaivattomasti ympäri saaristoa.

Neuvosto (engl. the Council) on Vechnostin 18-henkinen päättävä elin, jonka jäsenet vaihtuvat vaaleilla kahden vuoden välein. Neuvosto muodostuu kaupunkien ja kylien johtajista. Se kokoontuu kerran kuukaudessa tai tarpeen tullen useammin Kruunukaupunkiin keskustelemaan saaren ajankohtaisista asioista ja ratkomaan ongelmakohtia. Neuvosto kokoontuu lisäksi muodostamaan tuomariston oikeudenkäynteihin. Myös kuka tahansa neuvostolaisista voi kutsua muut jäsenet hätäkokoukseen milloin tahansa. Neuvoston tehtäviin kuuluu mm. Vartioston, Aarteiston, Akatemian sekä isojen yritysten toiminnan valvominen, julkisten palvelujen ylläpito sekä kansalaisten turvallisuuden ja toimeentulon tukeminen ja turvaaminen.

Neuvostolla on valta säätää uusia lakeja tai kumota olemassaolevia; se huolehtii kaikista päätöksistä, jotka koskevat saariston yhteisiä asioita. Päätöksiä vaativat asiat voivat olla mitä hyvänsä, esimerkiksi luonnonsuojelua, projektien rauhoittamista tai uusien tieyhteyksien rakentamista. Isoissa yksityishenkilöiden tai ryhmien välisissä kiistoissa Neuvoston tehtävä on toimia diplomaattisena, puolueettomana sovittelijana. Toistuvasti esille nousevia huolia kokouksissa ovat mm. Kalmakidan rikollisjärjestöt, taikaolentojen metsästäjät ja kansojen väliset kiistat. Päätökset suoritetaan neuvottelujen, kysymysten ja puheenvuorojen jälkeen yksinkertaisella “kyllä tai ei” -äänestyksellä, jossa eniten ääniä saanut vaihtoehto voittaa. Jos äänet jakautuvat tasan, äänestys suoritetaan uudestaan seuraavassa kokouksessa. Jos toinenkin kierros päättyy tasatilanteeseen, paikalle saatetaan kutsua ulkopuolinen merkkihenkilö antamaan ratkaiseva ääni. Jokaisen kokouksen jälkeen johtajat pitävät omassa kaupungissaan tai kylässään puheen, jossa kertovat yleisölle, millaisiin päätöksiin kokouksessa päädyttiin.

Lainsäädäntö

Vartiosto (engl. the Guard) on Vechnostin vastine poliisivoimille, palokunnalle sekä osittain ensiavulle. He huolehtivat käytännössä kaikkien kiireellisten hätätilanteiden hoitamisen, rikollisten nappaamisen sekä rikosten selvittämisen, minkä lisäksi he partioivat aktiivisesti ympäri saaristoa rauhaa ja järjestystä valvoen. Vartiosto jakautuu Magnoran, Teneburin ja Luceronin alajaostoihin, joissa kaikissa työskentelee kerrallaan noin 20-30 vartijaa (engl. guard), joista muutamat ovat arvovaltaisempia jäseniä eli kapteeneja (engl. captain). Vartijat valitaan Neuvoston toimesta ja heidän taustansa, kuten mahdollinen rikosrekisteri, tutkitaan huolellisesti ennen palkkausta. Jos hakija hyväksytään, hän käy läpi vuoden mittaisen koulutuksen, johon kuuluu mm. puolustuslajien, ensiavun, kriisitilanteiden käsittelyn sekä sosiaalisten taitojen harjoittelua kapteenien johdolla. Vartijat sitoutuvat virkaan kuolemaansa asti, mutta voivat hyvillä perusteilla lopettaa aikaisemmin. Neuvosto voi myös erottaa vartijan, jos hän syyllistyy vakavaan rikokseen.

Vartijat perheineen asuvat lähtökohtaisesti Linnajärvellä, jossa sijaitsee Vartioston päämaja sekä koulutuskeskus. Heidän työpisteitään ovat niin kutsutut Vartiopaikat (engl. Guardpost), joita löytyy yksi kappale jokaisesta kaupungista lukuun ottamatta Kalmankitaa. Näiden talojen julkisivua koristaa Vartioston merkki, joten ne on helppo tunnistaa jo kaukaa. Vartiopaikkoihin kuuluu kookas aula, muutama yksityinen keskusteluhuone, putka pikkurikollisia varten sekä yläkerrasta henkilökunnan tilat. Talossa on paikalla aina vähintään kaksi päivystävää vartijaa.

Vechostin laki on hyvin suorasukainen, mutta hieman tulkinnanvarainen. Se kieltää lähinnä tappamisen, väkivallan, petokset ja varastamisen. Asuinalueiden ulkopuolella pätevät pitkälti villin luon omat lait, mutta jokainen kaupungissa, kylässä tai niiden välittömässä läheisyydessä asuva henkilö on velvoitettu noudattamaan lakia ja kuuluu oikeusturvan piiriin, tapahtui rikos missä päin saaristoa tahansa. Lyhyesti ilmaistuna asutusalueiden ulkopuoliset valitsevat vapaamman elämän, mutta tiedostavat samalla siihen sisältyvät riskit. He voivat silti aina apua tarvitessaan pyytää sitä Vartiostolta.

Neuvoston käsittelyyn viedään kaikki tapaukset, joiden seurauksena on ollut jonkun kuolema (pl. yksittäiset erämaassa tapahtuneet murhat), sekä tilanteet, jotka uhkaavat Vechnostin hallintoa tai kansalaisten turvallisuutta. Vartijat päättävät itse lievien rikosten kuten näpistyksien tuomion, mutta voivat viedä myös nämä tapaukset Neuvoston eteen, jos uskovat tämän olevan tarpeellista. Neuvosto voi määrätä eriasteisia tuomioita, kuten sakkoja, yhteiskuntapalvelusta, vankeusrangaistuksen tai kuolemantuomion. Lyhyet vankeustuomiot (korkeintaan 12 kk) istutaan Suurvuorten Kalliovankilassa, pidemmät tuomiot (yli 12 kk) Tuoniluodon Jäävankilassa. Kuolemantuomio on äärimmäinen keino, johon päädytään vain hengenvaarallisten tai useita kertoja rikoksensa toistaneiden rikollisten kohdalla. Kuolemantuomio pannaan täytäntöön antamalla tuomittu välipalaksi oikeussalin perällä istuvalle lohikäärmeelle.